lauantai, 22. marraskuu 2014

Hukassa ja kateissa

En todellakaan ymmärrä miksi en saa hallinnan alle aiempaa Maire-blogiani. Rakkaudella Maire oli todella rakkaudella maire, kaikki mikä sydämestä vuoti ulos vuoti sinne.

No. Tänään paikkasin pojan hampaas. Oli lohjennut turkinpippuria syödessä, jei! Onpa hienoa että on perinyt äitinsä purukaluston. Sen lisäksi poika on mitä ilmeisimmin perinyt äitinsä kesyn ja kaikkia rakastavan luonteen. Ongelmia on ollut ja mieleni tekisi.... vaikka mitä.

Mistä aloitetaan? Pari viikkoa sitten esikko tuli tippa linssissä kotiin. Jokin oli päin .... mutta en tiennyt mikä. Ja selvisi se. Hän odottaa vauvaa. Minusta tulee siis mummu. Olisi pitänyt kaiketi olla hyihyi ja pah ja pöh mutta mitä tein? Itkin. Onnesta. Sieltä se nyt TOIVOTTAVASTI tulee. Ensimmäinen lapsenlapseni.

Isä on, taputuksia, narkkari. Jei, jippii ja hienoa! Tai ei, ei se kai narkkari ole, kunhan vaan täysin eksyksissä oleva muutaman vuoden teiniä vanhempi alkkari. Jei, jippii ja ihan htin hienoa! Isän äiti on likipitäen sokea ja toivonut ihan simona lastenlasta jo vuosia.

Rakastaa poikaansa kuin hullu punaista polkupyörää kuten oikein onkin. Poika rakastaa äitään kuin hullu punaista polkupyörää. Ja sitten ole minä ja tyttäreni. Esikoinen. Voiko olla muunlaista rakkautta? Helmikuussa lapsi täyttää 23. Mihin nämä vuodet meni?

Rakastan niin että pahaa tekee.Siihen samaan soppaan poikanen 20vee totesi, ettei uudelle tyttikselle ole tullut menkkoja. Öööö. En edelleenkään tiedä tuleeko minusta tuplamummu yhdellä kertaa...

Tämä mummous. Antakaa se kaikki! Lapsi on nyt valmis siihen, niin äitikin. Ensi kesänä minulla on pieni ihme sylissäni ja sen ihmeen tekijä on. Tyttäreni, Esikko. 

lauantai, 22. marraskuu 2014

Moikka maailma!

Onnittelut uudesta blogistasi!

Tämä on esimerkkiartikkeli. Uutta sisältöä voit luoda blogin hallinnan kautta. Voit poistaa tämän artikkelin artikkeliarkiston kautta.